torstai 28. toukokuuta 2015

Nenä näkyy jo!

Suosta nouseminen tuntuu pikkuhiljaa alkaneen!

Nooran tekniikkakurssilla treenivuorossa olivat flippi, perjättö ja japanilainen. Näistä me tykätään! Sokkariohjaukset ovat jotenkin purreet meihin hyvin ja olleet meille erinomaisia ohjauksia.
Erityisen rakastunut olen tuohon japanilaiseen ohjaukseen, johon tutustuin ensimmäistä kertaa ProPerrolla, Kataisen Sannan opissa. Mikä olisikaan fanaattiselle sokkarin tekijälle muka parempaa kuin kaksi sokkaria peräkkäin! :)

(seuraava kappale sisältää tuotesijoittelua)
Ennen kisoja kävimme hakemassa uutta oppia aivan ihkaensimmäisestä Sporttirekku koulutuksesta.
Aivan ihanaa, että huipuilla tyypeillä on rohkeutta lähteä toteuttamaan unelmaansa. Tässä rekussa on niin paljon taitoa ja positiivista energiaa, että eihän tästä voi tulla kuin parasta!
Tuomas antoi meille paljon hyviä vinkkejä ja eväitä viikonlopun kisoihin. Voin erittäin lämpimästi suositella Sporttirekun koulutuksia kaikille lajista kiinnostuineille!

Launtaina 23.5. hurautettiin Heidin ja Sisun kanssa Kuopioon hieman skabailemaan. Hieman jännitin tuomarina toimineen Katarina Virkkalan ratoja, jotka olivat antaneet suurta haastetta helatorstain kisoissa mutta ihan suotta. Radat olivat profiililtaan erittäin mukavia! Riittävästi tekniikkaa mutta ei kokoaikaista vääntämistä. Nämä kolme kisarataa olivat ehdottomasti meidän kaikkien aikojen parhaat kisaradat.

Nollia me ei kuitenkaan tehty. Kepit aiheuttavat meille edelleen päänvaivaa. Joko niille mennään sellaisella haipakalla, ettei koordinaatio enää riitä toiseen keppiväliin tai sitten niin alitempolla ettei vauhti kanna puoltaväliä pidemmälle. Ja perskutarallaa se puomin alastulo... mitä ihmettä mie teen sen kanssa? Juoksupuomi olisi meille ehkäpä kaikkein ideaalein, koska ratavauhtimme ei muutenkaan aivan päätähuimavaa ole. Mutta kuinka saada rakennettua se niin, ettei tarvitsisi puhua tuurikontaktista? Juoksu A meillä toimii erinomaisesti.

Kohti ääretöntä ja sen yli!



torstai 14. toukokuuta 2015

Tarvotaan suossa, ei nilkkoja vaan leukaa myöten!

Blogi on pitkään ollut väylä kertoa mitä Dorille kuuluu ja näin ollen treeni- ja kisapostaukset ovat jääneet vähemmälle. Korjataan tilanne!

Treeneissä meillä on usemman kuukauden ollut suossa tarpomisen vaihe. Eräs toisen lajin mentaalivalmentaja on joskus sanonut minulle, että ne ovat harrastuksessa kuin harrastuksessa niitä vaiheita, jolloin toiset lopettaa, toiset jatkaa ja nousee sieltä suosta parempina kuin ennen. Eiköhän me täältä suosta vielä nousta!

Päästiin kesäkaudeksi treenaamaan uuteen ryhmään. Kehittymistä tapahtuu, kun hakeutuu itseään tasokkaampaan seuraan. Siinä me ainakin ollaan onnistuttu! Loistavan kannustava porukka, jospa ne kiskoo meidät täältä suosta.

Kisarintamalla ei siis kertakaikkisesti mitään mainittavaa! Lappeenranta, Kuopio, Poks, omat kisat tänään...ei mitään. Vitosia, kymppejä, hylsyjä. Hyviä ja huonoja. Se on se suo...kokovartalo turvehoito.

Nessa täytti 12.5. huimat kolme vuotta ja sen kunniaksi korkataan Varkauden kv-näyttelyssä avoinluokka tulevana sunnuntaina. Katsotaan onko neitissä tapahtunut mitään muutosta nuorten luokan jälkeen. Mitään sen ihmeempää me ei sieltä lähdetä hakemaan.







Ja uutta kisailmohan lähti juuri Kuopioon, Hukka-Putken kisoihin ensi viikonlopuksi..MIKSI??
Varmaan siksi, että voin polkea itseäni syvemmälle sinne suohon, naama kaipaa myös turvahoitoa!

P.S. Dori voi hyvin! Ensi tiistaina mennään kontrollikuviin!