Tokotossut ulkoilee 3/6 ja 4/6

Tokotossujen ulkoilutus osa 3/6 jäi meiltä välistä ohjaajan sairastumisen takia. Teemana oli (tietenkin) ollut liikkeestä maahan meno, mikä olisi ollut meidän vahvin liike. Olis päästy Suskille näyttämään, että kyllä me jotain edes osataan :D

Osalla 4/6 vuorostaan Suski oli kipeänä ja näin ollen meillä olikin sijaisvetäjä, jonka kanssa tehtiin paikkamakuuta häiriössä. Aluksi tehtiin peruspaikka makuu, joka sujui hyvin. Pitää muistaa olla tuijottamatta koiraa, sillä silloin lukee todella herkästi minusta pienenkin liikkeen signaaliksi sille, että voi nousta ylös. Liekkö perua aksalähdöistä.

Häiriön sietäminen olikin sitten haastelisempaa tuollaiselle ylisosiaaliselle noutajalapselle. Nessa oli heti valmis leikkiin vetäjän kanssa, koska se oli paljon hauskempaa kuin minun käskyni pönöttää paikallaan. Se myös totteli vierasta ihmistä aivan yhtä hyvin kuin minua. Vetäjä komensi häiriöksi "istu" komentoa ja Nessahan istuu. Sen mielestä oli vain hauska leikki kun sai mennä istu-maahan-istu-maahan-istu-maahan ja vielä kun komennot tulivat eri ihmisiltä se näytti siltä, kuin olisi seurannut tennispeliä. Itselläkin oli hieman pokassa pitämistä :)

Kepit

Keppien treenaus...ihanan kamalaa. Viivytin asiaa niin pitkään kuin mahdollista, koska homma tuntui tosi vaikealta. Viime kesänä minulla oli tuossa takapihalla pystyssä kolme keppiä, jossa sillon tällöin pyörittelin Nessaa. Eli harjoiteltiin keppien ensimmäistä väliä. Ihan sheippaamalla, tarjonnan kautta.

Agilityn alkeissa oltiin juostu keppikujaa, mutta siinä Nessa arkoi maassa olevia metallitukia ja tuli mieluusti ulos kujasta. Noh, kokeiltiin verkko-ohjureita...saatiin aikaiseksi vain katastrofi ja panikoiva pikku koira joka ei suostunut enää edes lähestymään keppejä. Huoh!

(tässä välissä piiiiiiiitkä tauko)

Seuraava ajatus opettaa kepit "nauha"ohjureilla, vaan ei...sama reaktio kuin verkoillakin. Kun muovinen ohjuri osui häntään tai kankkuun niin yliläpipois. Vaihtoehtoja ei oikeastaan jäänyt kuin jatkaa samalla lailla kuin oltiin tehty keppien ensimmäistä väliä, tarjonnan kautta.

Ensin kolme keppiä, sitten neljä, kuusi...toistoja toistoja toistoja. Erilaisten palkkausten kokeilua, loppupelissä kaikkein toimivin on se, että pallo on minulla. Pitää vain olla tosi tarkka, että viimeisestä keppivälistä palkka lentää ajoissa, ettei koira ehdi katsoa minua. Tätä en ollut kotiharjoittelussa hokaissut, mutta onneks tarkkasilmäinen koutsi puuttui ajoissa asiaan ja opasti (taas kerran) oikealle tielle. Tällälailla harjoitellessa pitää treenata ensin tekniikka (pujottelu) ja sen jälkeen vauhti. Molempia, en ainakaan minä, osannut treenata yhtä aikaa.

Nyt tuo etevä pikkukoira hönkää jo kaikki 12 keppiä. Vielä se tarvitsee äänellistä tsemppausta, että muistaa keskittyä loppuun saakka, mutta hyvällä mallilla ollaan. Minun ohjatessa vasemmalta puolelta vilkuilua tapahtuu vielä, mutta oikealta se suorittaa jo varsin mallikkaasti.

Tässäpä vielä videomateriaalia

Mikä boogie?

Aivan loistava! (oli ainakin silloin kun tämän otsikon kirjoitin)
Useammat agilitytreenit takana. Kaikissa treeneissä ollaan tehty ratatreeniä höystettynä päivän teemalla, joita ovat olleet esim. takaakierto, irtoaminen ja valssit. Suurin vaikeus minulle on rytmittää oma liikkumiseni niin, että saan Nessan liikkeen säilymään eteenpäin pyrkivänä. Tämän huomaa erityisesti nyt, kun rimoja on alettu hilaamaan kohti kisakorkeutta.

Pikkukoira kehittyy huimaa vauhtia, ohjaaja rämpii perässä. Huoh, tämä päivä ei liene paras kirjoittaa tätä tekstiä, koska eiliset treenit eivät menneet ihan putkeen ja oma fiilis on "Ikinä ei kyllä minnekkään kisoihin olla menossa!". Kaikkien muitten treenithän onnistuu aina, epäonnistumisia ei tule koskaan? ;)

Pitäisi koittaa kaivaa puhelimen muistista muutama videopätkä siitä, kun kepit sujautettiin ensimmäistä kertaa osaksi rataa. 

Tänään taas harjoittellaan!

Tokotossut ulkoilee 2/6

Viikko on hurahtanut kamalan nopeasti ja kesä senkun lähestyy!

Viime viikon torstaina ulkoilutimme Nessan kanssa taas tokotossuja ja aiheina tällä kertaa olivat nouto ja hyppy. Nouto on ollut meille aina kompastuskivi ja vaikea asia. Tämän kerroin ensimmäisenä myös Suskille, äänestäni paistoi ylenpalttinen negatiivisuus johon Suski tarttui välittömästi. Homma aloitettiin hetsaamalla Nessa hyvään viretilaan leikkimällä ja siitä aluksi vain kosketuksia noutokapulaan, jota pitelin kädessäni. Ja hienosti meni! Ensin palkattiin kaikki kiinnostus kapulaa kohtaa mutta nopeasti nostettiin kriteeriä, että vain suukosketus oli okei. Äkkiä hoksasi Nessa homman. Hyvästä suorituksesta Nessa sai palkaksi pallon, joka samalla piti vireyden kohdallaan. Lopuksi saatiinkin ihan kunnon puruotteita kapulaan mitä ei ole tapahtunut koskaan. Vau! On niin uskomattoman hienoa nähdä kuinka taitava kouluttaja osaa puuttua juuri niihin oikeisiin asioihin.

Hyppyä me ei oltukaan koskaan aikasemmin tehty. Laitettiin kosketusalusta hypyn toiselle puolelle ja Nessa perusasentoon toiselle. "Este" käsky, pieni ohjaus kädellä ja hops, koira oli toisella puolella ja seisoi kosketusalustan edessä. Mikä tyyppi! :)

Vielä loppuksi tuli kouluttajalta maininta minulle, että muista kotitreeneissäkin pitää nouto maailman siisteimpänä juttuna ja oma mieli positiivisena. Näin täytyy tehdä!