Agilityn alkeissa oltiin juostu keppikujaa, mutta siinä Nessa arkoi maassa olevia metallitukia ja tuli mieluusti ulos kujasta. Noh, kokeiltiin verkko-ohjureita...saatiin aikaiseksi vain katastrofi ja panikoiva pikku koira joka ei suostunut enää edes lähestymään keppejä. Huoh!
(tässä välissä piiiiiiiitkä tauko)
Seuraava ajatus opettaa kepit "nauha"ohjureilla, vaan ei...sama reaktio kuin verkoillakin. Kun muovinen ohjuri osui häntään tai kankkuun niin yliläpipois. Vaihtoehtoja ei oikeastaan jäänyt kuin jatkaa samalla lailla kuin oltiin tehty keppien ensimmäistä väliä, tarjonnan kautta.
Ensin kolme keppiä, sitten neljä, kuusi...toistoja toistoja toistoja. Erilaisten palkkausten kokeilua, loppupelissä kaikkein toimivin on se, että pallo on minulla. Pitää vain olla tosi tarkka, että viimeisestä keppivälistä palkka lentää ajoissa, ettei koira ehdi katsoa minua. Tätä en ollut kotiharjoittelussa hokaissut, mutta onneks tarkkasilmäinen koutsi puuttui ajoissa asiaan ja opasti (taas kerran) oikealle tielle. Tällälailla harjoitellessa pitää treenata ensin tekniikka (pujottelu) ja sen jälkeen vauhti. Molempia, en ainakaan minä, osannut treenata yhtä aikaa.
Nyt tuo etevä pikkukoira hönkää jo kaikki 12 keppiä. Vielä se tarvitsee äänellistä tsemppausta, että muistaa keskittyä loppuun saakka, mutta hyvällä mallilla ollaan. Minun ohjatessa vasemmalta puolelta vilkuilua tapahtuu vielä, mutta oikealta se suorittaa jo varsin mallikkaasti.
Tässäpä vielä videomateriaalia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti