Ei kaikkein herkemmille!

Dorin kanssa ei näköjään mikään mene helpoimman kaavan mukaan.

Turvotuksen ehkäisyyn laitettu kompressioside poistettiin viiden vuorokauden kuluttua ja alta paljastui kaikkea muuta kuin mitä olisi toivottu. Iho ei ollut kestänyt turvotuksen aiheuttamaa painetta ja oli mennyt kuolioon. Jalka näytti aivan kamalalta...ja se haju...YÖK!

Minä olin tässä vaiheessa valmis puhaltamaan pelin poikki, eihän tästä vaan enää voinut tulla yhtään mitään. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että leikkauksessa on tehty niin iso työ, että ei heitetä sitä nyt vielä hukkaan. Haavoja hoidetaan nyt avohaavoina eli suihkuttelua ja rasvapakettia.

Pari ensimmäistä päivää pelkäsin joka kerta kun kello alkoi lähestymään siteenvaihtoaikaa.
Itku silmässä ja oksennut kurkussa avasin paketin ja katsoin, kuinka paljon mätää ja kudosta tällä kertaa lähtee siteen mukana. Suikutellessa viemäriin valui irronneita tikkejä.

Luojalle kiitos, että olen saanut aivan mielettömän ihania ihmisiä ympärilleni, jotka jaksoivat antaa ohjeita ja tsempata. Kiitos teille!

Kuinka ollakkaan, haavat alkoivat paranemaan yllättävän nopeasti. Edelleen niitä hoidetaan  kolme kertaa päivässä ja todennäköisesti näin tullaan tekemään ainakin vielä seuraavat yhdenkän viikkoa, jolloin selviää voidaanko asennettu titaanilevy poistaa.

Kintereen jäykistysleikkaus

Dori on nyt leikattu.

Pohjeluun päässä ollut irtopala poistettiin ja näin ollen kinnernivel pystyttiin jättämään käyttöön.
Alimmat, pienet nivelet jäykistettiin liikkumattomiksi. Alimmista nivelistä oli löytynyt useita nivelten sisäisiä murtumia sekä kaikki nivelsiteet olivat katkenneet.

Tästä rtgkuvasta poiketen, ylhäällä vasemmalla näkyvää pikkuruuvia ei ole jalassa enää. Eläinlääkäri yritti ensin kiinnittää pohjeluun irtopalaa paikoilleen siinä kuitenkaan onnistumatta.

 

Dori oli saanut epiduraalipuudutuksen, eikä sen takajalat kantaneet ollenkaan kun kävimme koiran kotiin hakemassa. Ensimmäinen yö meni itkiessä kipua ja krapulaa.

 

Lauantaina leikattu jalka paisui kuin pullataikina ja ohjeen mukaan otimme siteen pois. Kudosnestettä puski varpaitten välistä aivan valumalla. Soitto päivystävälle eläinlääkärille (joka sattui onneksi olemaan leikannut eläinlääkäri!) ja ohjeeksi jumpata tassua ja huuhdella haavaa. Jumppaamalla turvotus hävisin melko nopsasti mutta yhtä nopeasti se palautui myös takaisin.

Sunnuntai sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Tramalin voimalla kivut ovat pysyneet kurissa ja koira malttanut levätä. Haavaan olemme joutuneet laittamaan haavataitoksia, koska vuotaa kirkasta nestettä niin paljon. Samoin varpaitten turvotus on ja pysyy.

Maanantaina koirat joutuivatkin jäämään kotiin päiväksi keskenään. Tulin käymään ruokatunnilla kotona ja eteissä vastassa oli jotain mitä en olisi halunnut nähdä. Revitty jalkaside. Jotenkin kummasti, kaulurista huolimatta, Dori oli saanut revittyä siteen irti ja siinä samassa muutaman tikinkin. Ja eikun klinikalle. Eläinlääkäri laittoi n. 10 lisätikkiä, pusristeli enimmän turvotuksen pois ja laittoi kompressiositeen jonka tarkoitus on estää turvotuksen valuminen alaspäin. Myös muutamaa kokoa suurempi kauluri lähti klinikalta matkaan. Eli taas meillä podetaan krapulaa ja piipataan.

Jospa tästä nyt sitten päästäisiin jo paranemaan...

 

Mitä kuuluu Dori?

Heinäkuussa kerroin Dorin yllättävästä maksaongelmasta.

Elokuussa kävimme kontrolloimassa taas maksa-arvoja ja niiden suunta oli edelleen oikea.
Eläinlääkärin kehotuksesta jätimme pois käytöstä Adursalin. Ruokavaliota jatkettiin.

Lokakuussa taas verenluovutukseen. Eläinlääkäri ei ollut uskoa koneen antamia arvoja. Entsyymiarvot huitelivat lukemissa <2000, eli koneen skaalan ulkopuolella.
Kaikki muuten edelleen ok, koira on pirteä ja muut elintoiminnot ovat erinomaiset.
Palautellaan siis Adursal ja toivotaan parasta...taas.

Joulukuussa otetuissa verikokeissa arvot olivat taas laskeneet reilusti, lähemmäksi 1000, joten Adursal taitaa olla se, joka ne pitää kurissa. Sen syöttö siis jatkukoon.

Dori piristyi aivan huimasti tammikuun aikana. Nuorempi koiramme näyttää sen rinnalla aivan lahnalta kun vanhus vetää pentuhepulissa pitkin takapihaa. Saimme ohjeeksi mennä seuraavaan kontrolliin vastan kesä-heinäkuussa, mikäli muita ongelmia ei ilmene.

Niinpä...mikäli ei ilmene...

28.2. lauantai-iltana Dori oli Nessan kanssa leikkimässä takapihalla. Olin jo aikasemmin pistänyt merkille pettävän hankiaisen. Hanken pinta kantoi paikkapaikoin mutta välillä petti. Painihetken päätteeksi sisälle tuli kolmijalkainen koira. Lepoa ja kylmää, jospa se siitä. Samana iltana ei erityisiä turvotuksia näkynyt ja Dori antoi taivutella ja puristella jalkaa sen kummemmin arkomatta. Painoa se ei tosin jalalle varannut.

Seuraavana aamuna syylliseksi paljastui turvonnut kinner. Tätä sitten kylmäiltiin päivystävän eläinlääkärin ohjeen mukaan ja kävely näyttikin huomattavasti helpottavan. Dori alkoi varamaan jalalle ja lopetti könkkäyksen. Vielä siis tarkennukseksi, että koira ei missään vaiheessa ollut lainkaan kipuisen oloinen, ei valittanut eikä osoittanut jalkaa kohtaan mitään erityistä huomioita.

Maanantaina pääsimme röntgeniin. Meillä sattui sen puolesta hyvä tuuri, että kaupungin eläinlääkäriä oli tuuraamassa sama eläinlääkäri, joka kesällä hoiti Dorin maksavaivaa. Hän on myös erikoistunut ortopediaan, eli hyvissä käsissä ollaan tässäkin suhteessa. Dorin maksa-arvot kontrolloitiin ja ne ovat ihan ok lukemissa lähtötilanteen huomioon ottaen.

Ennen kuvia ell. pohti, että kyseessä voi olla vain pehmytkudosvamma, koska koira käyttää jalkaa niin hyvin, eikä erikoisemmin arista jalkaa kokeiltaessa. Rtgkuvat kuitenkin paljastivat jotain ihan muuta...

Pohjeluun päästä, nivelpinnalta, on pala irti. Ei muuta vaihtoehtoa kuin leikkaushoito.
Eläinlääkäri halusi nimenomaan leikata tämän itse, eikä odottaa seuraavan viikkoon ja varsinaisen eläinlääkärin paluuseen. Se sopi minulle, sillä muuten ei taida täällä meidän suunnalla varsinaisia ortopedejä ollakkaan saatavilla.

Dori on juuri nyt, parasta aikaa, leikkauksessa. Toivotaan, että leikkaus sujuu hyvin ja maksa kestää tulevan rasituksen vaikka lääkkeet pyritään valitsemaan siten, että ne rasittaisivat toipuvaa maksaa mahdollisimman vähän.