Dorin kanssa ei näköjään mikään mene helpoimman kaavan mukaan.
Turvotuksen ehkäisyyn laitettu kompressioside poistettiin viiden vuorokauden kuluttua ja alta paljastui kaikkea muuta kuin mitä olisi toivottu. Iho ei ollut kestänyt turvotuksen aiheuttamaa painetta ja oli mennyt kuolioon. Jalka näytti aivan kamalalta...ja se haju...YÖK!
Minä olin tässä vaiheessa valmis puhaltamaan pelin poikki, eihän tästä vaan enää voinut tulla yhtään mitään. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että leikkauksessa on tehty niin iso työ, että ei heitetä sitä nyt vielä hukkaan. Haavoja hoidetaan nyt avohaavoina eli suihkuttelua ja rasvapakettia.
Pari ensimmäistä päivää pelkäsin joka kerta kun kello alkoi lähestymään siteenvaihtoaikaa.
Itku silmässä ja oksennut kurkussa avasin paketin ja katsoin, kuinka paljon mätää ja kudosta tällä kertaa lähtee siteen mukana. Suikutellessa viemäriin valui irronneita tikkejä.
Luojalle kiitos, että olen saanut aivan mielettömän ihania ihmisiä ympärilleni, jotka jaksoivat antaa ohjeita ja tsempata. Kiitos teille!
Kuinka ollakkaan, haavat alkoivat paranemaan yllättävän nopeasti. Edelleen niitä hoidetaan kolme kertaa päivässä ja todennäköisesti näin tullaan tekemään ainakin vielä seuraavat yhdenkän viikkoa, jolloin selviää voidaanko asennettu titaanilevy poistaa.
Miten siellä jaksellaan? Toivottavasti paraneminen jatkuu.
VastaaPoistaHyvin jaksellaan, kiitos kysymästä! :) Pitääkin tehdä uutta postausta, sillä haavat ovat parantuneet ihan ennätys tahtia.
VastaaPoista