tiistai 11. lokakuuta 2016

Kesä ja kärpäset...ja kuinka ne meni jo.

Olipas sangen erilainen kesä. Kovasti opeteltiin elämää yhden koiran taloutena. Koiran kanssa, joka ei ole koskaan ollut yksin. Kauhuskenaario siitä, että kaiken ikävän keskellä saan vielä Nessasta tehtyä jonkin eroahdistustapauksen. Toisin kuitenkin kävi.

Nessa sopeutui elämään ainoana koiralapsena oikein hyvin. Muutokset koirassa ovat olleet ainoastaan positiivisia. Tuo pieni takakireä ja huumorintajuton koira on muuttunut rennoksi, leikkisäksi ja varsin kieron huumorintajun omaavaksi. Nessa ei aikasemmin oikein välittänyt muista koirista, vaan nytpä maistuu leikki myös niiden kanssa. Ja ihan silleen sydämenkyllyydestä!
Kesällä uitiin, lenkkeiltiin ja syötiin jäätelöä. Siinäpä tärkeimmät. Keskityttiin siihen, että meillä on mukavaa.

Nyt kun syksy on koittanut niin meillä eletään jännittäviä aikoja. Voi olla, että Nessan ei kauaa tarvitse enää olla ainokainen haukku meidän perheessä, ainakin toivotaan niin. Sitten jännätään sitä, kuinka Nessa ottaa isosiskon roolin vastaan. :)

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Elämän jatkoajalla, voittomaalin tekijä Hemangiosarkooma

Pitkän peliajan elämän jatkoajalla pelannut ystävämme on poissa. Valitettavasti ratkaisevan voittomaalin teki hemangiosarkooma, pernan erittäin pahalaatuinen ja agressiivinen kasvain.

Muistelen parisen viikkoa sitten taputtaneeni Dorin vatsaa ja naureskellen todenneeni sille, että "Rakas, sinusta on tullut pullukka.". Olisimpa osannut ottaa asian silloin vakavasti, ystävä olisi säästynyt monelta kipeältä yöltä.

Perjantaina, juhannusaattona, Dorin vatsa oli hieman sekaisin. En osannut tästä huolestua vaan ajattelin sen syöneen taas jonkun jäniksenraadon metsälenkillä. Sen olo korjautui iltaa kohti ja juhannusta vietettiin saarimökillä uiden ja varvikossa juosten.

Lauantaina Dori köpöytyi pikkuhiljaa vuosi sitten operoidusta jalastaan ja illasta se ei varannut sille lainkaan painoa. Ihmetys oli suuri kun mitään äkillistä ei ollut tapahtunut ja mikään kohta ei varsinaisesti turvotellut. Noh, huilitaan. Iltaruoka ei enää maistunut, tämä on minusta hyvin huolestuttava oire aina ahneella noutajalla. 

Sunnuntaina Dori muuttui vähitellen hyvin apaattiseksi ja kipuilevaksi. Lähdimme päivystävälle eläinlääkärille kun huomasimme sen limakalvojen muuttuvan keltaiseksi. Ei kai taas se maksa! Päivystävällä Dori nesteytettiin ja verikokeista todettiin jonkin olevan pielessä. Maksa-arvot sinällään ihan kohtuulliset, mutta perusverenkuvassa ei ollut oikeastaan yhtään lukemaa viitearvojen sisällä. Jalan kuntoon päivystävä eläinlääkäri ei ottanut kantaa, koska pääsisimme seuraavana päivänä Dorin leikanneen lääkärin hoidettavaksi. Hän saisi tutkia jalan asiantuntijana. Dorille annettiin voimakasta, opiaattikipulääkettä ja lähdimme puolenyön aikaan kotiin nukkumaan. 
 
Oma jaksaminen alkoi olla aika loppu ja jo klinikalla sanoin ääneen, että voikun tälle löytyisi joku syy, eikä elämä olisi jatkuvaa löysässä hirressä roikkumista!

Maanantaina pääsimme Joensuun eläinklinikalle Suhosen Arin hoidettavaksi. Oli helpottavaa viedä Dori tutulle lääkärille, joka tiesi koiran taustan melkoisen hyvin. Perusverenkuvasta paljastui jo vakavaksi muuttunut anemia. Tässä vaiheessa Dorin vatsa oli muuttunut kovaksi palloksi ja se aristi sitä kovin. Saman tien kun lääkäri sai ultralaitteen koiran vatsalle kuului hänen suustaan "O'ou". Vatsaontelo oli täynnä nestettä. Pernasta löytyi suuri, vuotava kasvain. Lisäki todennäköisesti kasvain oli laukaissut yleistulehduksen, joka iski kipeitten leikattuun jalkaan. Oli vain yksi, ystävälle reilu vaihtoehto.

Aurinko paistoi kuumasti kun odotimme klinikan portailla miestäni mukaan viimeiseen operaatioon. Hänen saavuttuaan käytimme vielä Doria läheisessä satamassa uimassa, sitä se rakasti. 
Hyvää matkaa rakas ystävä. Kivut ovat nyt takanapäin. Toivottavasti siellä jossain on paljon vettä, tennispalloja ja makkaraa!

Loppukevennykseksi on pakko mainita, että jos apteekkareilla on yliluonnollinen kyky lukea lääkäreiden käsialaa niin ainakin Joensuun eläinklinikan hoitajilla ja eläinlääkäri Arilla on yliluonnollinen kyky saada selvää hysteerisesti räkäposkella itkevän koiranomistajan selostuksesta. Kiitos heille aivan ihanasti hoidetusta tilanteesta! <3