maanantai 27. lokakuuta 2014

Meidän ihan eka LUVA!

Vitsi mikä fiilis! Elämäni ensimmäinen agilitynolla, meidän ensimmäinen LUVA! Tuntuupa hyvältä.

Susijengi karautti siis 25.10. Lappeenrantaan, jossa tarjoiltiin kolme Kari Jalosen rataa. Mukavia ratoja olivatkin. A radalta se nolla sitten napsahtikin. Rata ei ollut kaunein mahdollinen. Parissa paikkaa meinasi tulla ohjaajalle kiirus, eli edelleen pitäisi muistaa myös kisatilanteessa liikkua itse vaikka kuinka tuntuisi jalat olevan hyytelöä.

B radalla pikkukettu osoitti jo merkkejä siitä, että tassujen alla kipinöi! Renkaan ja keppien väli jäi lyhyeksi ja saatiin siinä pieni keskusteluhetki aikaan ts. Nessa pysähtyi, kääntyi minua kohti ja huusi suoraa huutoa "Ohjaa s*****a selvemmin!". Tästä ohjaajan hämmentynyt, hätiköity ohjaus sinne keppien suuntaan ja koira väärään aloitusväliin. Loppurata mentiin LUJAA!

C rata. Enää ei riittänyt ketun tassujen alla kipinöinti, siellä roihusi! Se varasti lähdössä ja oli jo toisen esteen jälkeen keksimässä omaa rataansa. Tässä vaiheessa äänihuulten avaus vielä auttoi palauttamaan ketun oikealle kiertoradalle, mutta neljännen esteen jälkeen se lähti. Mitäpä siinä, ohjaaja katsoi hymyssä suin kun minun pieni, aina niin kuuliainen koira kiitää ihan omaa rataa ja miten sillä olikaan hauskaa! Noh, kyllä se sieltä sitten palautui hanksaan ja teki parhaan keppisuorituksen koskaan kisaolosuhteissa. :) Ei siis huono rata ollut tämäkään, pääsi vain yllättämään ohjaajan täysin.

Susijengin matkaan tarttui siis ensimmäinen LUVA ykkösistä ja viimeinen LUVA kakkosista kun Satu ja Viiru lunastivat menolipun kolmosiin. HYVÄ ME!


tiistai 14. lokakuuta 2014

Pöhinää!

Hirvittävä pöhinä päällänsä!

21.9. kipaistiin kisoihin Pieksämäelle. Tuomarina Anne Huittinen. Jokaisella radalla oli haastavia osuuksia, ei pelkkää kilpajuoksua. Koira vaistosi jännitykseni ja oltiin hieman kuin täit tervassa. Draivi puuttui ja niinpä tehtailtiin kolmelta radalta 5-10-10. Mutta taas yhtä kisakokemusta rikkaampana ja tässä kisaseurassa ei voi kyllä muuta todeta kuin, että ei ne kisat vaan pitkät kisamatkat :)

28.9. suuntana olikin Varkaus. Kolme rataa, joiden tuomarina toimi Jari Helin. Mukavat radat ja todella mukava tuomari! Enää ei jännittänyt ihan niin paljoa ja sen huomasi koirastakin. Meillä oli mukavaa! Tehtailtiin tasainen rivistö vitosia, 5-5-5. Eka ja vika vitonen kepeiltä, mutta keskimmäinen PUOMIN KONTAKTILTA (!!?). Noh, tuolla keskimmäisellä radalla kepit kulki loistavasti ja olin tekemässä omasta mielestä niin varmaa nollaa, että hetsailimpa koiran ihan itse yli puomin alastulolta. Mut mikä fiilis meillä oli!! Se oli voitto itsessään :)

9.10. hurautettiin Heidin ja Sisun kanssa Kuopioon, Kataisen Sannan oppiin Viiksi-areenalle.
Työpäivän päätteeksi ajatus tuntui todella huonolta, mutta kun päästiin areenalle niin ei kyllä enää väsyttänyt lainkaan. Sanna oli laatinut radalle haasteita, jotka vaativat poistumaan omalta mukavuusalueelta. Pikkukoira on hyvässä fiiliksessä, vaikka joutuikin hieman ihmettelemään ohjaajan koheltamista poikkeuksellisen paljon. Tuo koira osaa vaan niin paljon enemmän kun minä!
Paluumatkalla pysähdyttiin iltapalalle, ja siinä päivän ensimmäistä lämmintä ateriaa syödessä tuli vaan niin loistofiilis. OLI NIIN HUIPPUA! Autossa vielä pohdin ääneen, että empä olisi vuosi sitten uskonut, kuinka tämä harrastus vie mukanaan.

12.10. oli luvassa Lukkarin leikkauksia. Radalla päästiin kääntämään ja kiertämään, meille oikein oivaa treeniä. Paljon on vielä ohjaajalla opittavaa ohjauksen ajoittamisessa. Mutta sitä vartenhan me treenataan ja koetellaan koutsin rautaisia hermoja :)