maanantai 27. lokakuuta 2014

Meidän ihan eka LUVA!

Vitsi mikä fiilis! Elämäni ensimmäinen agilitynolla, meidän ensimmäinen LUVA! Tuntuupa hyvältä.

Susijengi karautti siis 25.10. Lappeenrantaan, jossa tarjoiltiin kolme Kari Jalosen rataa. Mukavia ratoja olivatkin. A radalta se nolla sitten napsahtikin. Rata ei ollut kaunein mahdollinen. Parissa paikkaa meinasi tulla ohjaajalle kiirus, eli edelleen pitäisi muistaa myös kisatilanteessa liikkua itse vaikka kuinka tuntuisi jalat olevan hyytelöä.

B radalla pikkukettu osoitti jo merkkejä siitä, että tassujen alla kipinöi! Renkaan ja keppien väli jäi lyhyeksi ja saatiin siinä pieni keskusteluhetki aikaan ts. Nessa pysähtyi, kääntyi minua kohti ja huusi suoraa huutoa "Ohjaa s*****a selvemmin!". Tästä ohjaajan hämmentynyt, hätiköity ohjaus sinne keppien suuntaan ja koira väärään aloitusväliin. Loppurata mentiin LUJAA!

C rata. Enää ei riittänyt ketun tassujen alla kipinöinti, siellä roihusi! Se varasti lähdössä ja oli jo toisen esteen jälkeen keksimässä omaa rataansa. Tässä vaiheessa äänihuulten avaus vielä auttoi palauttamaan ketun oikealle kiertoradalle, mutta neljännen esteen jälkeen se lähti. Mitäpä siinä, ohjaaja katsoi hymyssä suin kun minun pieni, aina niin kuuliainen koira kiitää ihan omaa rataa ja miten sillä olikaan hauskaa! Noh, kyllä se sieltä sitten palautui hanksaan ja teki parhaan keppisuorituksen koskaan kisaolosuhteissa. :) Ei siis huono rata ollut tämäkään, pääsi vain yllättämään ohjaajan täysin.

Susijengin matkaan tarttui siis ensimmäinen LUVA ykkösistä ja viimeinen LUVA kakkosista kun Satu ja Viiru lunastivat menolipun kolmosiin. HYVÄ ME!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti