Hikiset pääsiästreenit

En valita mutta nyt on KUUMA! Huhtikuun 21. päivä ja mittari paukuttaa +12 astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Heti rakentelun aluksi oli todettava, että nyt on liikaa vaatetta päällä.
Rakenneltiin halliin irtoamistreeni ja yksittäisenä kepit ja keinu.

Keinulle otin toistoja niin, että minipöytä oli ylösnousun alla. Alkuun Nessa hieman varoi alastulolla mutta muutaman tsemppauksen jälkeen alkoi luistamaan. Alastulossa on vielä kosketusalusta ja niin saa vielä jonkin aikaa ollakkin, ennen kuin alan sitä siitä häivyttelemään. Samoin pöytä saa olla apuna vielä vähän aikaa, jotta saadaan vauhtia ja itsevarmuutta. Hätäillen ei hyvä tule :)

Irtoamisrataa Nessa baanatteli loistavalla otteella ja pikkuhiljaa ohjaajakin alkaa saada luottamusta siihen, ettei sitä koiraa tarvitse olla syöttämässä joka esteelle vaan kyllä se osaa ihan itsekkin!

Keppien treenaamisessa hallilla onkin ollut nyt pitempi tauko ja 12 kepillä se kyllä näkyi. Nessa haki hyvin kepeille ja aloittikin ne mallikkaasti mutta helposti rikkoi loppupäässä, yleensä viimeisessä välissä. Mutta tähänkin saatiin muutama onnistunut toisto, jopa niin että alkuun otettiin vauhtia putkelta. Vau! :) Nyt tarvitaan vaan toistoja, toistoja ja toistoja.

Loppujäähdettelyt suoritetiin aivan upeassa ulkoilmassa kiipeillen Pärnävaaran mäkiä Heidin ja Sisun kanssa.

Pärnävaaralla vietettiin Pääsiäisenä agilityn juhlaa ja kisoja riitti kolmelle päivälle ja startteja taisi olla yhteensä yli 900. Itse otin tuntumaa kisafiilikseen talkoohommissa perjantaina ja lauantaina. Sunnuntai aamuna suuntasinkin hallille Nessan kanssa ja tässäpä lopputulos:

Taas yksi pieni askel lähemmäs sitä, että kyllä sinne radalle pitäisi vielä itsekkin joskus uskaltaa :D

Tuplaten aksaa

Sunnuntaina oli luvassa tolleriaksaa. Meillä on loistava treeniporukka, jonka kanssa kokoonnumme näin kesäkaudella joka toinen viikko hallille tollereidemme (ja yhden tolleriksi naamioituvan sheltin) kanssa. Ja vielä erityismaininta siitä, että meillä on varmasti maailman paras tollerikoutsikin!

Tällä kertaa superkoutsimme oli kuitenkin flunssan kourissa ja me treenailimme keskenämme kirjallisten ohjeiden mukaan. Teemana oli perusohjaus. Tykkään sen simppelyydestä mutta ohjaus on myös petollisen herkkä virheille. Minun on vaikea linjata Nessaa kääntymään tiukasti kun se helposti roiskaisee hypyn laajaksi. Toisaalta voi olla, että tämä lähtee korjaantumaan kunhan koira saa enemmän ponnistusvoimaa. Riman korkeus on meillä tällä hetkellä max. 55cm.

(Tämä tehtiin myös peilikuvana)

Lisäksi teimme yksittäisenä keppitreeniä mikä on nyt kotonakin jäänyt hieman taka-alalle mutta hyvin se tekee. Taas edelliskertaa paremmin.

Lopuksi vielä ihan päätöntä vauhtirallia, siihen oli hyvä lopettaa :)


Maanantai-iltana olikin pienryhmämme ensimmäinen treenikerta. Meitä varten oli suunniteltu ratatreeni, jolta puuttui kontaktit ja kepit. Pyörittelyä ja kieputtelua (huomatakaa erittäin ammattimaiset aksatermit) löytyi ja se oli meistä mukavaa. Ensimmäistä kertaa huomasin, että Nessa on oikeasti mielettömän herkkä siitä, minne minä katson. Yhdessä persjätössä erehdyin kerran vilkaisemaan väärältä puolelta olan ylin ja hups, koira oli salamana "väärällä" puolella ohjaajaa. Eli ohjaaja muistaa, että eipäs kuikuilla suotta!

Muuri oli sijoitettu hankalaan paikkaan, melko lähelle hallin seinää. Nessa oli alkuun sitä mieltä, että eihän tuota voi hypätä laisinkaan vaan epäröi ja kiipesi muurista yli. Mutta muutaman kerran kun tätä tehtiin yksittäin, reilulla vauhdilla niin pikkukoira huomasi, jotta hyvin sinne esteen taakse vielä mahtuu.

Ensimmäistä kertaa treenattiin myös häiriössä niin, että toisella kentällä oli aksatreenit samaan aikaan. Vaan eipä haitannu pikkukoiran keskittymistä lainkaan. Se keskittyy niin satasella siihen mitä se itse tekee (ja yrittää siinä samassa lukea ohjaajan räpellystä ;) ).Huippua!!

Tokotossut ulkoilee 1/6

Torstaina alkoi Suskin vetämä, kuuden kerran tokokurssi, jonka avulla olisi tarkoitus saada eväät suoriutua alokasluokan kokeesta.

Ollaan siis aikanaan käyty tokon alkeiskurssi Koirakoulu Napakalla, mutta sen jälkeen vain sillon tällöin muisteltu juttuja vierailevien valmentajien opissa ja keskenään kotosalla. Nyt onneksi saadaan taas vähän jatkuvuutta tähänkin treeniin ja joku katsomaan kotitehtävien perään!

Ekassa setissä tehtiin luoksetuloa ja aloiteltiin hahmottamaan pysäyttämistä, koska meillä on täysin levällään liikkeestä seis-liike. Saatiinkin loistavia vinkkejä liikkeen kokoamiseen ja Nessa tekikin muutamia loistavia pysähdyksiä.  Tätä siis treenataan kotiläksynä seuraavat kaksi viikkoa!

Toisessa setissä katsottiin perusasentoa ja seuraamista. Koira teki hyvin, ohjaaja kuulemma hätäilee suotta. "Seuraa" tarkoittaa perusasennon pitämistä, ei sitä että ohjaaja suihkii päättömästi paikasta toiseen.

Vähän tuntui olevan ohjaajalla tekeminen ruosteessa ja koira oli sitä mieltä, että täällä hallissa kuuluu aksata eikä pönöttää. Mutta jospa se tästä taas iloksi muuttuisi, ja siis varmasti muuttuukin!

Mitä tulikaan tehtyä...

Maanantaina oli seuramme kesäkauden ensimmäiset epäviralliset agilitykilpailut. Olin jo hyvän aikaa sitten ilmoittautunut talkoilemaan ratahenkilökunnaksi ja pidin tätä oivana tekosyynä olla itse osallistumatta Nessan kanssa. Ja eihän me ole koskaan kisattu, ja eihän me oo koskaan tehty kontakteja osana rataa, ja eihän me nyt osata mitään, ja eihän me oo koskaan mitään agilityä harrastettukaan. Lisää hyviä tekosyitä tuntui löytyvän vaikka millä mitalla. Miksi kuitenkin pakkasin koiran autoon?

Hallilla aloiteltiin ratojen rakentamisella ja äkkiä huomattiin ratahenkilökuntaa olevan niin paljon, että saataisiin vaikka jokaiselle esteelle oma huolehtija. Ai mitä, ehtisin kisaamaankin? Minä? Kun ilmoittautumisaikaa oli jäljellä minuutti koin tilapäisen mielenhäiriön ja pyysin kirjoittamaan nimemme osallistujalistaan kahdelle radalle.

Luvassa oli siis putkirallatusta (radalla 11 putkea) ja kisaamattomille tarkoitettu möllirata. Tässä vaiheessa alkoi jännitys. Olin ihan varma, että se tarttuu Nessaankin ja se lamaantuu ihan täysin mutta kuinka totaalisen väärässä olinkaan. Kun asettelin Nessaa putkiradan lähtöpaikkaan, se ennemminkin tuntui kertovan, sillä liiankin itsevarmalla olemuksellaan, että hei, MÄ niin hoidan tän.  Ja niin se hoisi. Niin pitkälle kunnes ohjaaja rämpi myöhässä (ylläri) persjättöön ja suoraan koiran eteen. Tässä vaiheessa sain osakseni tuhahduksen ja pahan mulkaisun mutta jatkettiin etiäpäin ja loppuosa olikin mukavaa rallattelua.

Mölliradalle mentäessä jännitti tuplaten. En meinannut saada Nessalta talutinta pois ja sen jälkeen tungin sen suun täyteen makupaloja, en tiedä miksi. Odotin sitten ensimmäisen esteen takana, että koirani saa syötyä suunsa tyhjäksi. Vauhtiin päästyään pientä punaista ei pysäyttänyt mikään (ei myöskään kontaktien alastulot ;))! Radalta jäi loistava fiilis myös sen puolesta, etten omasta mielestäni ollut missään vaiheessa koiran tiellä vaikka eka valssi vähän myöhästyikin. Haha! Hengissä selvittiin, ihan ekasta radasta!

Jäin vielä katsomaan kisaavien radat ja kuuntelemaan tulokset. Sieltähän ne päivän yllärit tulikin. Oltiin putkirallatusradan toisia ja maksimöllien ykkösiä! Wau, ansaittuja siankorvia Nepukalle :)'

Ja seuraavaksi videomateriaalina todisteeksi:

Jari Lukkarisen treeni 4.4.

Piirros lähetettin osallistujille kommentilla "Kuten huomaatte, kannattaa olla lenkkarien nauhat kunnon rusetilla, koskaan tullaan juoksemaan!"

Huippu treeni, ei voi muuta sanoa. Ohjaajan naama oli kuin se kuuluisa Hangon keksi.
Pieni punainen luki ohjaukset (ja ajatukset) kuin unelma! Hieman se oli vajaavauhtinen, mutta pistetään se uuden paikan ja sen, että treenattiin ensimmäistä kertaa ikinä ulkona, piikkiin. 

Alku- ja loppu"verryttelyt" hoidettiin lähimetsän poluilla Heidin ja Sisu-koiran kanssa teemalla Sokka Irti!. Nessasta oli NIIN kivaa kun kerrankin oli samanhenkinen kaveri, jonka mielestä parasta elämässä on paikasta A paikkaan B siirtyminen VAUHDILLA. 

Ohessa videomateriaalia radalta, suosittelen kuuntelemaan ilman ääniä.
Pieni rytmitysvirhe putkelle aiheutti radan suurimman ongelman.

Oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan

Olen jo pitkään kaipaillut kalenteria. Sovittujen menojen muistaminen on niin paljon helpompaa, kun ne on kertaalleen kirjoitettu ylös. Nykyään tuota toimintaa alkaa olla niin paljon, että olen kauhulla odottanut milloin unohdan mennä jonnekkin.

Tänään posti toi ehkä maailman hienoimman kalenterin, tätä passaa kantaa menossa mukana :)

Huomenna päästään aksailemaan, toivottavasti siitä jää jotain kerrottavaa!

Terveys

Terveys on niitä asioita, jota pitää liian helposti itsestäänselvyytenä ja jota osaa arvostaa täydestä arvostaan vasta kun sen menettää.

Joulukuussa aloin huomaamaan Nessassa pieniä väsymisen merkkejä. Ihan pieniä. Se hyytyi leikkiessään aikaisemmin kun ennen. Kun tuo hyytyminen siirtyi treenikentälle, ajattelin treenitauon olevan paikallaan ja niin pidimme kolmen viikon joululoman. Loman aikana tilanne kuitenkin vain paheni. Hyytymistä tapahtui jo ylämäkeen käveltäessä, ja aina innokkaana lenkkeillyt koira laahusti nyt minun takana korvat luimussa.

Soitto eläinlääkärille ja koira pikaisiin tutkimuksiin pahin mielessä. Pelko sydänvaivasta oli kova.
Nessa tutkittiin päästä varpaisiin. Hereillä ollessa kuunneltiin sydän, käytiin nivelet läpi taivuttamalla ja hermotukset tutkittiin. Ei mitään poikkeavaa missään. Ei sivuääniä, ei rohinoita, ei kipuja.
Siispä unille, läpivalaisuun ja verille. Kuvattiin selkä ja sydän. Ei mitään poikkeavaa, kaikki niin siistiä kun olla jo voi.

Onneksi verikokeitten tuloksen viimein paljastivat syyn: anemia. Allekirjoittaneen itse ruokinnalla tietämättömyyttään aiheuttama. Nessa söi toisella aterialla muroja (kana) ja toisella lihaa (kana, kalkkuna). Niinpä, liikaa valkoista lihaa. Tuo kana/kalkkunan syöttäminen johtaa siitä, että Dori on äärettömän herkkävatsainen ja nuo lihat ovat sille sopineet. Helppouden vuoksi sitten syötetty molemmille. Mutta ei enää.

Nessan ruokavalio meni remonttiin. Useamman kokeilun kautta ollaan tällä hetkellä tilanteessa, jossa toisella aterialla tarjoillaan rautavalmisteella höystettyjä muroja ja toisella lihaa...punaista.

Tila lähti korjaantumaan nopeasti ja kolme viikkoa diagnoosista otetuissa kontrolliverissä raudan määrä oli jo noususuunnassa.

Uuden agilityryhmän aloitus

Uusi agilityryhmämme starttasi 31.3.2014 ryhmäpalaverilla.
Palaverissa käytiin läpi ohjaajan, koiran sekä koirakon heikkouksia ja vahvuuksia. Lisäksi asetettiin tavoiteet tulevalle kaudelle.

Ohjaaja:
+ kova halu oppia
- kaksi vasenta jalkaa
- kokemuksen puute
- ei osaa juosta ja ajatella samaan aikaan

Koira:
+ kuuliaisuus
+ iloisuus
+ yrittää aina 110%
- roiskii välillä ohi ohjauksista

Koirakko:
+ hyvä yhteistyö
+ iloinen meininki
- kokematon koira ja kokematon ohjaaja

Tavoite:
Selvitä hengissä ensimmäisistä kisoista.

Siinäpä sitä. Tavoite on todistajien läsnäollessa ääneen sanottu ja voi tokkiinsa, nämä todistajat taitaa olla sitä lajia, että pitäävät huolen toteutumisesta. :)

Uuden blogin ensiaskeleet

Kuvittelin, jotta tähän syntyisi jokin oikein nokkela aloitusteksti...mutta ei, ei synny.

Jokatapauksesta täältä halukkaat voivat seurata novascotiannoutaja Nessan seikkailuja siellä ja täällä.
Sivuroolissa vilahtelee perheemme toinen tollerineito Dori sekä tietysti kaikenkarvaiset koiratoverit.