tiistai 8. huhtikuuta 2014

Mitä tulikaan tehtyä...

Maanantaina oli seuramme kesäkauden ensimmäiset epäviralliset agilitykilpailut. Olin jo hyvän aikaa sitten ilmoittautunut talkoilemaan ratahenkilökunnaksi ja pidin tätä oivana tekosyynä olla itse osallistumatta Nessan kanssa. Ja eihän me ole koskaan kisattu, ja eihän me oo koskaan tehty kontakteja osana rataa, ja eihän me nyt osata mitään, ja eihän me oo koskaan mitään agilityä harrastettukaan. Lisää hyviä tekosyitä tuntui löytyvän vaikka millä mitalla. Miksi kuitenkin pakkasin koiran autoon?

Hallilla aloiteltiin ratojen rakentamisella ja äkkiä huomattiin ratahenkilökuntaa olevan niin paljon, että saataisiin vaikka jokaiselle esteelle oma huolehtija. Ai mitä, ehtisin kisaamaankin? Minä? Kun ilmoittautumisaikaa oli jäljellä minuutti koin tilapäisen mielenhäiriön ja pyysin kirjoittamaan nimemme osallistujalistaan kahdelle radalle.

Luvassa oli siis putkirallatusta (radalla 11 putkea) ja kisaamattomille tarkoitettu möllirata. Tässä vaiheessa alkoi jännitys. Olin ihan varma, että se tarttuu Nessaankin ja se lamaantuu ihan täysin mutta kuinka totaalisen väärässä olinkaan. Kun asettelin Nessaa putkiradan lähtöpaikkaan, se ennemminkin tuntui kertovan, sillä liiankin itsevarmalla olemuksellaan, että hei, MÄ niin hoidan tän.  Ja niin se hoisi. Niin pitkälle kunnes ohjaaja rämpi myöhässä (ylläri) persjättöön ja suoraan koiran eteen. Tässä vaiheessa sain osakseni tuhahduksen ja pahan mulkaisun mutta jatkettiin etiäpäin ja loppuosa olikin mukavaa rallattelua.

Mölliradalle mentäessä jännitti tuplaten. En meinannut saada Nessalta talutinta pois ja sen jälkeen tungin sen suun täyteen makupaloja, en tiedä miksi. Odotin sitten ensimmäisen esteen takana, että koirani saa syötyä suunsa tyhjäksi. Vauhtiin päästyään pientä punaista ei pysäyttänyt mikään (ei myöskään kontaktien alastulot ;))! Radalta jäi loistava fiilis myös sen puolesta, etten omasta mielestäni ollut missään vaiheessa koiran tiellä vaikka eka valssi vähän myöhästyikin. Haha! Hengissä selvittiin, ihan ekasta radasta!

Jäin vielä katsomaan kisaavien radat ja kuuntelemaan tulokset. Sieltähän ne päivän yllärit tulikin. Oltiin putkirallatusradan toisia ja maksimöllien ykkösiä! Wau, ansaittuja siankorvia Nepukalle :)'

Ja seuraavaksi videomateriaalina todisteeksi:




2 kommenttia: