Terveys on niitä asioita, jota pitää liian helposti itsestäänselvyytenä ja jota osaa arvostaa täydestä arvostaan vasta kun sen menettää.
Joulukuussa aloin huomaamaan Nessassa pieniä väsymisen merkkejä. Ihan pieniä. Se hyytyi leikkiessään aikaisemmin kun ennen. Kun tuo hyytyminen siirtyi treenikentälle, ajattelin treenitauon olevan paikallaan ja niin pidimme kolmen viikon joululoman. Loman aikana tilanne kuitenkin vain paheni. Hyytymistä tapahtui jo ylämäkeen käveltäessä, ja aina innokkaana lenkkeillyt koira laahusti nyt minun takana korvat luimussa.
Soitto eläinlääkärille ja koira pikaisiin tutkimuksiin pahin mielessä. Pelko sydänvaivasta oli kova.
Nessa tutkittiin päästä varpaisiin. Hereillä ollessa kuunneltiin sydän, käytiin nivelet läpi taivuttamalla ja hermotukset tutkittiin. Ei mitään poikkeavaa missään. Ei sivuääniä, ei rohinoita, ei kipuja.
Siispä unille, läpivalaisuun ja verille. Kuvattiin selkä ja sydän. Ei mitään poikkeavaa, kaikki niin siistiä kun olla jo voi.
Onneksi verikokeitten tuloksen viimein paljastivat syyn: anemia. Allekirjoittaneen itse ruokinnalla tietämättömyyttään aiheuttama. Nessa söi toisella aterialla muroja (kana) ja toisella lihaa (kana, kalkkuna). Niinpä, liikaa valkoista lihaa. Tuo kana/kalkkunan syöttäminen johtaa siitä, että Dori on äärettömän herkkävatsainen ja nuo lihat ovat sille sopineet. Helppouden vuoksi sitten syötetty molemmille. Mutta ei enää.
Nessan ruokavalio meni remonttiin. Useamman kokeilun kautta ollaan tällä hetkellä tilanteessa, jossa toisella aterialla tarjoillaan rautavalmisteella höystettyjä muroja ja toisella lihaa...punaista.
Tila lähti korjaantumaan nopeasti ja kolme viikkoa diagnoosista otetuissa kontrolliverissä raudan määrä oli jo noususuunnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti