tiistai 29. syyskuuta 2015

Yhden suuren aikakauden päätös

Nessa kuvattiin 1v 2kk ikäisenä D/D lonkkaiseksi. Tuolloin nivelrikkomuutoksia ei ollut lainkaan.

Tänään, 2 vuotta myöhemmin, kävimme kontrollikuvauksissa. Tulokset eivät olleet hyviä.
Vakavia muutoksia lonkkiin ei ollut syntynyt mutta lieviä muutoksia molemmin puolin.

Minä en halua omalletunnolleni sitä, että lonkkien tila pahenee nopeasti vain sen takia, että MINÄ haluan harrastaa agilityä. Näin ollen Nessa joutuu jäämään rakastamastaan lajista varhaiseläkkeelle ollessaan vain 3v 4kk ikäinen. Toivon, että tällä päätöksellä se saa tilalle monta kivutonta vuotta.

(Kuva on hirvittävän huono, on kännykällä valotaululta otettu)


Ja haluan tosiaan vielä lisätä sen, ettei Nessa ole oirehtinut lonkkiaan mitenkään vaan kuvauksiin mentiin puhtaasti kontrolli mielessä!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Menolippu kolmosiin!

Lauantaina karautimme tehotiimillä Heidi&Sisu ja Katri&Martta Varkauteen viettämään kisapäivää.

Lihakset verryteltiin Varkauden uskomattoman hienoissa maisemissa ja kelikin tarjoili parastaan.
On aivan parasta pystyttää retkituoli aurinkoon ja linnottautua siihen kahvikupin kanssa katsomaan toisten suorituksia. Aikaa oli rutkasti, sillä kakkoset starttailivat vasta iltapäivällä. Tällä lorvailulla oli kyllä myös kääntöpuoli. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että koko talven pitkähihaisten alla kalpeutuneet käsivarret voisivat vaihtaa värinsä hehkuvan punaiseen ihan tuosta noin vain. Kesä yllätti kalkkilaivan kapteenin! Palo myös nenä, otsa ja posketkin.


Kakkosissakin tuomarina toimi Marja Lahikainen ja olipas hän tehnyt aivan älyttömän mukavat radat! Ensimmäiseltä radalta saimme 10vp (2xrima). Sen kummemmin en alkanut analysoimaan mistä syystä nuo rimat tulivat alas, sillä fiilis radalla oli muuten loistava! Samalla höngällä sitten toiselle radalle ja siellä ne viimeisetkin palaset loksahtivat paikoilleen. Fiilikseltään ei ehkä ihan niin hyvä kuin ensimmäinen ja yksi karmaisevan luokan ohjausvirhekkin meille sattui, mutta pikkukettu pelasti aivan loistavasti ja luki hätäisesti keksityn varasuunnitelmaohjauksen juuri niinkuin pitikin.
Sieltä se sitten napsahti. Nollavoitto, menolippu kolmosiin. JEIJ!

Videossa aivan parhaat kommentaattorit.
Etenkin B radan "Mitä sie siellä teet?? Ei haittaa!" ja "Liiku nainen!"

Aika tasantarkkaan vuosi sitten starttasimme kisauramme. Takana meillä on tällä hetkellä 40 kisastarttia, 20 ykkösissä ja 20 kakkosissa. Eihän me ole nopeasti noustu mutta minnekkäs meillä kiire olisikaan. Tästä on hyvä jatkaa treeniä ja jossain vaiheessa, sitten kun hyvältä tuntuu, korkata kolmoset.



torstai 28. toukokuuta 2015

Nenä näkyy jo!

Suosta nouseminen tuntuu pikkuhiljaa alkaneen!

Nooran tekniikkakurssilla treenivuorossa olivat flippi, perjättö ja japanilainen. Näistä me tykätään! Sokkariohjaukset ovat jotenkin purreet meihin hyvin ja olleet meille erinomaisia ohjauksia.
Erityisen rakastunut olen tuohon japanilaiseen ohjaukseen, johon tutustuin ensimmäistä kertaa ProPerrolla, Kataisen Sannan opissa. Mikä olisikaan fanaattiselle sokkarin tekijälle muka parempaa kuin kaksi sokkaria peräkkäin! :)

(seuraava kappale sisältää tuotesijoittelua)
Ennen kisoja kävimme hakemassa uutta oppia aivan ihkaensimmäisestä Sporttirekku koulutuksesta.
Aivan ihanaa, että huipuilla tyypeillä on rohkeutta lähteä toteuttamaan unelmaansa. Tässä rekussa on niin paljon taitoa ja positiivista energiaa, että eihän tästä voi tulla kuin parasta!
Tuomas antoi meille paljon hyviä vinkkejä ja eväitä viikonlopun kisoihin. Voin erittäin lämpimästi suositella Sporttirekun koulutuksia kaikille lajista kiinnostuineille!

Launtaina 23.5. hurautettiin Heidin ja Sisun kanssa Kuopioon hieman skabailemaan. Hieman jännitin tuomarina toimineen Katarina Virkkalan ratoja, jotka olivat antaneet suurta haastetta helatorstain kisoissa mutta ihan suotta. Radat olivat profiililtaan erittäin mukavia! Riittävästi tekniikkaa mutta ei kokoaikaista vääntämistä. Nämä kolme kisarataa olivat ehdottomasti meidän kaikkien aikojen parhaat kisaradat.

Nollia me ei kuitenkaan tehty. Kepit aiheuttavat meille edelleen päänvaivaa. Joko niille mennään sellaisella haipakalla, ettei koordinaatio enää riitä toiseen keppiväliin tai sitten niin alitempolla ettei vauhti kanna puoltaväliä pidemmälle. Ja perskutarallaa se puomin alastulo... mitä ihmettä mie teen sen kanssa? Juoksupuomi olisi meille ehkäpä kaikkein ideaalein, koska ratavauhtimme ei muutenkaan aivan päätähuimavaa ole. Mutta kuinka saada rakennettua se niin, ettei tarvitsisi puhua tuurikontaktista? Juoksu A meillä toimii erinomaisesti.

Kohti ääretöntä ja sen yli!



torstai 14. toukokuuta 2015

Tarvotaan suossa, ei nilkkoja vaan leukaa myöten!

Blogi on pitkään ollut väylä kertoa mitä Dorille kuuluu ja näin ollen treeni- ja kisapostaukset ovat jääneet vähemmälle. Korjataan tilanne!

Treeneissä meillä on usemman kuukauden ollut suossa tarpomisen vaihe. Eräs toisen lajin mentaalivalmentaja on joskus sanonut minulle, että ne ovat harrastuksessa kuin harrastuksessa niitä vaiheita, jolloin toiset lopettaa, toiset jatkaa ja nousee sieltä suosta parempina kuin ennen. Eiköhän me täältä suosta vielä nousta!

Päästiin kesäkaudeksi treenaamaan uuteen ryhmään. Kehittymistä tapahtuu, kun hakeutuu itseään tasokkaampaan seuraan. Siinä me ainakin ollaan onnistuttu! Loistavan kannustava porukka, jospa ne kiskoo meidät täältä suosta.

Kisarintamalla ei siis kertakaikkisesti mitään mainittavaa! Lappeenranta, Kuopio, Poks, omat kisat tänään...ei mitään. Vitosia, kymppejä, hylsyjä. Hyviä ja huonoja. Se on se suo...kokovartalo turvehoito.

Nessa täytti 12.5. huimat kolme vuotta ja sen kunniaksi korkataan Varkauden kv-näyttelyssä avoinluokka tulevana sunnuntaina. Katsotaan onko neitissä tapahtunut mitään muutosta nuorten luokan jälkeen. Mitään sen ihmeempää me ei sieltä lähdetä hakemaan.







Ja uutta kisailmohan lähti juuri Kuopioon, Hukka-Putken kisoihin ensi viikonlopuksi..MIKSI??
Varmaan siksi, että voin polkea itseäni syvemmälle sinne suohon, naama kaipaa myös turvahoitoa!

P.S. Dori voi hyvin! Ensi tiistaina mennään kontrollikuviin!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Eteen ja ylös!

"Hanskat ei tipahda, periks ei anneta!"

Dorin paraneminen on toistaiseksi sujunut paremmin kuin olisi odotettu.
Klinikalla ollaan vierailtu pariin kertaan lähinnä näyttämässä missä mennään.

Mutta kyllä tuossa koirassa on virtaa! Tällä hetkellä sallittu liikuntamäärä on 15 minuuttia päivässä RAUHALLISTA kävelyä...jep jep. Pientä tollerityttöä on niin kaihertanut, kun se on joutunut katsomaan puusavottaa sivusta, mäntyyn köytettynä. Männyn juureen on hyvää vauhtia syntymässä portti Kiinaan.

Toukokuun puolenvälin tietämillä on tarkoitus ottaa kontrollikuvat, joista nähdään kuinka murtumat ovat parantuneet ja sen perusteella tehdään suunnitelmia titaanilevyn kohtalosta.



perjantai 27. maaliskuuta 2015

Ei kaikkein herkemmille!

Dorin kanssa ei näköjään mikään mene helpoimman kaavan mukaan.

Turvotuksen ehkäisyyn laitettu kompressioside poistettiin viiden vuorokauden kuluttua ja alta paljastui kaikkea muuta kuin mitä olisi toivottu. Iho ei ollut kestänyt turvotuksen aiheuttamaa painetta ja oli mennyt kuolioon. Jalka näytti aivan kamalalta...ja se haju...YÖK!

Minä olin tässä vaiheessa valmis puhaltamaan pelin poikki, eihän tästä vaan enää voinut tulla yhtään mitään. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että leikkauksessa on tehty niin iso työ, että ei heitetä sitä nyt vielä hukkaan. Haavoja hoidetaan nyt avohaavoina eli suihkuttelua ja rasvapakettia.

Pari ensimmäistä päivää pelkäsin joka kerta kun kello alkoi lähestymään siteenvaihtoaikaa.
Itku silmässä ja oksennut kurkussa avasin paketin ja katsoin, kuinka paljon mätää ja kudosta tällä kertaa lähtee siteen mukana. Suikutellessa viemäriin valui irronneita tikkejä.

Luojalle kiitos, että olen saanut aivan mielettömän ihania ihmisiä ympärilleni, jotka jaksoivat antaa ohjeita ja tsempata. Kiitos teille!

Kuinka ollakkaan, haavat alkoivat paranemaan yllättävän nopeasti. Edelleen niitä hoidetaan  kolme kertaa päivässä ja todennäköisesti näin tullaan tekemään ainakin vielä seuraavat yhdenkän viikkoa, jolloin selviää voidaanko asennettu titaanilevy poistaa.



maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kintereen jäykistysleikkaus

Dori on nyt leikattu.

Pohjeluun päässä ollut irtopala poistettiin ja näin ollen kinnernivel pystyttiin jättämään käyttöön.
Alimmat, pienet nivelet jäykistettiin liikkumattomiksi. Alimmista nivelistä oli löytynyt useita nivelten sisäisiä murtumia sekä kaikki nivelsiteet olivat katkenneet.
Tästä rtgkuvasta poiketen, ylhäällä vasemmalla näkyvää pikkuruuvia ei ole jalassa enää. Eläinlääkäri yritti ensin kiinnittää pohjeluun irtopalaa paikoilleen siinä kuitenkaan onnistumatta.
 
Dori oli saanut epiduraalipuudutuksen, eikä sen takajalat kantaneet ollenkaan kun kävimme koiran kotiin hakemassa. Ensimmäinen yö meni itkiessä kipua ja krapulaa.
 
Lauantaina leikattu jalka paisui kuin pullataikina ja ohjeen mukaan otimme siteen pois. Kudosnestettä puski varpaitten välistä aivan valumalla. Soitto päivystävälle eläinlääkärille (joka sattui onneksi olemaan leikannut eläinlääkäri!) ja ohjeeksi jumpata tassua ja huuhdella haavaa. Jumppaamalla turvotus hävisin melko nopsasti mutta yhtä nopeasti se palautui myös takaisin.
Sunnuntai sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Tramalin voimalla kivut ovat pysyneet kurissa ja koira malttanut levätä. Haavaan olemme joutuneet laittamaan haavataitoksia, koska vuotaa kirkasta nestettä niin paljon. Samoin varpaitten turvotus on ja pysyy.

Maanantaina koirat joutuivatkin jäämään kotiin päiväksi keskenään. Tulin käymään ruokatunnilla kotona ja eteissä vastassa oli jotain mitä en olisi halunnut nähdä. Revitty jalkaside. Jotenkin kummasti, kaulurista huolimatta, Dori oli saanut revittyä siteen irti ja siinä samassa muutaman tikinkin. Ja eikun klinikalle. Eläinlääkäri laittoi n. 10 lisätikkiä, pusristeli enimmän turvotuksen pois ja laittoi kompressiositeen jonka tarkoitus on estää turvotuksen valuminen alaspäin. Myös muutamaa kokoa suurempi kauluri lähti klinikalta matkaan. Eli taas meillä podetaan krapulaa ja piipataan.

Jospa tästä nyt sitten päästäisiin jo paranemaan...
 


perjantai 6. maaliskuuta 2015

Mitä kuuluu Dori?

Heinäkuussa kerroin Dorin yllättävästä maksaongelmasta.

Elokuussa kävimme kontrolloimassa taas maksa-arvoja ja niiden suunta oli edelleen oikea.
Eläinlääkärin kehotuksesta jätimme pois käytöstä Adursalin. Ruokavaliota jatkettiin.

Lokakuussa taas verenluovutukseen. Eläinlääkäri ei ollut uskoa koneen antamia arvoja. Entsyymiarvot huitelivat lukemissa <2000, eli koneen skaalan ulkopuolella.
Kaikki muuten edelleen ok, koira on pirteä ja muut elintoiminnot ovat erinomaiset.
Palautellaan siis Adursal ja toivotaan parasta...taas.

Joulukuussa otetuissa verikokeissa arvot olivat taas laskeneet reilusti, lähemmäksi 1000, joten Adursal taitaa olla se, joka ne pitää kurissa. Sen syöttö siis jatkukoon.

Dori piristyi aivan huimasti tammikuun aikana. Nuorempi koiramme näyttää sen rinnalla aivan lahnalta kun vanhus vetää pentuhepulissa pitkin takapihaa. Saimme ohjeeksi mennä seuraavaan kontrolliin vastan kesä-heinäkuussa, mikäli muita ongelmia ei ilmene.

Niinpä...mikäli ei ilmene...

28.2. lauantai-iltana Dori oli Nessan kanssa leikkimässä takapihalla. Olin jo aikasemmin pistänyt merkille pettävän hankiaisen. Hanken pinta kantoi paikkapaikoin mutta välillä petti. Painihetken päätteeksi sisälle tuli kolmijalkainen koira. Lepoa ja kylmää, jospa se siitä. Samana iltana ei erityisiä turvotuksia näkynyt ja Dori antoi taivutella ja puristella jalkaa sen kummemmin arkomatta. Painoa se ei tosin jalalle varannut.

Seuraavana aamuna syylliseksi paljastui turvonnut kinner. Tätä sitten kylmäiltiin päivystävän eläinlääkärin ohjeen mukaan ja kävely näyttikin huomattavasti helpottavan. Dori alkoi varamaan jalalle ja lopetti könkkäyksen. Vielä siis tarkennukseksi, että koira ei missään vaiheessa ollut lainkaan kipuisen oloinen, ei valittanut eikä osoittanut jalkaa kohtaan mitään erityistä huomioita.




Maanantaina pääsimme röntgeniin. Meillä sattui sen puolesta hyvä tuuri, että kaupungin eläinlääkäriä oli tuuraamassa sama eläinlääkäri, joka kesällä hoiti Dorin maksavaivaa. Hän on myös erikoistunut ortopediaan, eli hyvissä käsissä ollaan tässäkin suhteessa. Dorin maksa-arvot kontrolloitiin ja ne ovat ihan ok lukemissa lähtötilanteen huomioon ottaen.

Ennen kuvia ell. pohti, että kyseessä voi olla vain pehmytkudosvamma, koska koira käyttää jalkaa niin hyvin, eikä erikoisemmin arista jalkaa kokeiltaessa. Rtgkuvat kuitenkin paljastivat jotain ihan muuta...

Pohjeluun päästä, nivelpinnalta, on pala irti. Ei muuta vaihtoehtoa kuin leikkaushoito.
Eläinlääkäri halusi nimenomaan leikata tämän itse, eikä odottaa seuraavan viikkoon ja varsinaisen eläinlääkärin paluuseen. Se sopi minulle, sillä muuten ei taida täällä meidän suunnalla varsinaisia ortopedejä ollakkaan saatavilla.



Dori on juuri nyt, parasta aikaa, leikkauksessa. Toivotaan, että leikkaus sujuu hyvin ja maksa kestää tulevan rasituksen vaikka lääkkeet pyritään valitsemaan siten, että ne rasittaisivat toipuvaa maksaa mahdollisimman vähän.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Tositoimiin!

Joulutaukomme venyi luvattoman pitkäksi joulua seuranneiden pakkasten vuoksi, mutta nyt susijengi on taas mukana geimeissä!

Pitkään epäroin ilmoitanko meidät starttaamaan kakkosluokan Kuopioon.Onneksi ilmoitin, vaikka ehdimme treenata vain kerran loman jälkeen.

25.1. Kuopiossa oli tarjolla kaksi Kari Jalosen rataa. Kerrankin on luvassa ihan videomateriaalia!

Osa 1.: Alku oli loistava! Katsokaa mitkä kepit (onhan ne siis hitaat, mutta nyt mennäänkin meidän mittapuulla!)! Mutta...jos kohtaan X on suunnitellut vaihtoehdon A ja B niin kannattaisi sitten jossain vaiheessa päättää, että kumpaa käyttää, eikä olla tekemättä yhtään mitään. Niinkuin minä tein...arvaatte varmaan missä kohtaa. :D Siihempä se pakka sitten levisikin. Lämmittelyksi meni.


Osa 2.: Ku meitsit huutaa: "Susijengi!", te huudatte: "Au!"
Yksi totaalinen jäätyminen ohjaajalle, mutta sen paikkaa pikkukettu.


Eipä tästä voi olla muuta kuin äärettömän tyytyväinen meidän tiimiin!