Suosta nouseminen tuntuu pikkuhiljaa alkaneen!
Nooran tekniikkakurssilla treenivuorossa olivat flippi, perjättö ja japanilainen. Näistä me tykätään! Sokkariohjaukset ovat jotenkin purreet meihin hyvin ja olleet meille erinomaisia ohjauksia.
Erityisen rakastunut olen tuohon japanilaiseen ohjaukseen, johon tutustuin ensimmäistä kertaa ProPerrolla, Kataisen Sannan opissa. Mikä olisikaan fanaattiselle sokkarin tekijälle muka parempaa kuin kaksi sokkaria peräkkäin! :)
(seuraava kappale sisältää tuotesijoittelua)
Ennen kisoja kävimme hakemassa uutta oppia aivan ihkaensimmäisestä Sporttirekku koulutuksesta.
Aivan ihanaa, että huipuilla tyypeillä on rohkeutta lähteä toteuttamaan unelmaansa. Tässä rekussa on niin paljon taitoa ja positiivista energiaa, että eihän tästä voi tulla kuin parasta!
Tuomas antoi meille paljon hyviä vinkkejä ja eväitä viikonlopun kisoihin. Voin erittäin lämpimästi suositella Sporttirekun koulutuksia kaikille lajista kiinnostuineille!
Launtaina 23.5. hurautettiin Heidin ja Sisun kanssa Kuopioon hieman skabailemaan. Hieman jännitin tuomarina toimineen Katarina Virkkalan ratoja, jotka olivat antaneet suurta haastetta helatorstain kisoissa mutta ihan suotta. Radat olivat profiililtaan erittäin mukavia! Riittävästi tekniikkaa mutta ei kokoaikaista vääntämistä. Nämä kolme kisarataa olivat ehdottomasti meidän kaikkien aikojen parhaat kisaradat.
Nollia me ei kuitenkaan tehty. Kepit aiheuttavat meille edelleen päänvaivaa. Joko niille mennään sellaisella haipakalla, ettei koordinaatio enää riitä toiseen keppiväliin tai sitten niin alitempolla ettei vauhti kanna puoltaväliä pidemmälle. Ja perskutarallaa se puomin alastulo... mitä ihmettä mie teen sen kanssa? Juoksupuomi olisi meille ehkäpä kaikkein ideaalein, koska ratavauhtimme ei muutenkaan aivan päätähuimavaa ole. Mutta kuinka saada rakennettua se niin, ettei tarvitsisi puhua tuurikontaktista? Juoksu A meillä toimii erinomaisesti.
Kohti ääretöntä ja sen yli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti