sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Elämän jatkoajalla




Kaikki alkoi oikeastaan  29.6. sunnuntai iltana kun Dori ja Nessa painivat pallon kanssa takapihalla. Tyttöjen leikeissä on aina välillä liikaa vauhtia ja liian vähän järkeä. Niinpä palloa napatessaan Dori kiepsahti niskan kautta ympäri. Itse tilanteessa koira ei valittanut lainkaan vaan leikit keskeytettiin ja lähdettiin sisälle huilimaan. Lyhyen huilin aikana niska kuitenkin jumiutui ja kramppasi kipeästi. Paineluarkuutta ei esiintynyt, mutta pään kääntäminen alas ja oikealle tuotti kipua. Päivystältä eläinlääkäriltä saimme puhelinreseptille Metacamia ja kehoituksen palata arkena asiaan mikäli ei helpota. Ensimmäisen yön koira oli kipeä, mutta sen jälkeen alkoi vetristyä. Metacam kuuria kuitenkin jatkettiin niin kuin ell. oli määrännyt.

Kolmantena Metacam-kuuri päivänä Dori oksensi ensimmäisen kerran. Yhden ruuan. En pitänyt tätä mitenkään huolestuttava, näitähän sattuu kun kipulääke ärsyttää muutenkin herkkävatsaisen koiran ruuansulatusta. Kun sama tapahtui seuraavana päivänä, soitin kuitenkin varalta klinikalle ja sain sieltä ohjeeksi lopettaa Metacamin, jos sille ei ollut lihaksen puolesta enää tarvetta. Ja näin tein. Tämä oli siis keskiviikko 2.7.

Perjantaina 4.7. tulin töistä kotiin ja lähdin käyttämään koiria lenkillä. Dorilla oli edelleen hihnakomennus ja BOT-loimi päällä. Sekös ärsytti kun Nessa sai kirmailla irti. Käytöksestä ei huomannut mitään poikkeavaa. Kotona isäntä huomasi kävelevän punkin Dorin otsalla ja kyykistyi nappaamaan sitä pois. Samalla hän huomasi jotakin huolestuttavaa, Dorin silmänvalkuaiset olivat aivan keltaiset.
Samantien soitto päivystävälle eläinlääkärille ja illaksi klinikalle. Verikokeet paljastivat sen mitä osattiin pelätä. Maksassa on vikaa. ALT (viitearvon yläraja 118) 1350, ALP (viitearvon yläraja 150) 897 ja ALB jota kone ei pystynyt edes lainkaan lukemaan. TBIL (viitearvon yläraja 10) 244, tästä johtuu tuo limakalvojen ja ihon keltainen väri. Tulehdusarvo ylärajalla, tasan 12. Myrkytys? Maksatulehdus? Eläinlääkäri ei osannut sanoa. Dori sai pussillisen nestettä, kipulääkkeen, antibiootin ja kehoituksen tulla seuraavana päivänä uudestaan verikokeisiin.

Seuraavan päivän tulokset olivat seuraavanlaisia: ALT 1128, ALP 785, ALB edelleen lukematon, TBIL 247. Ei siis suuria muutoksia suuntaan eikä toiseen. Dorista otettiin röntgenkuva ja maksa ultrattiin, näistä ei löytynyt mitään selitystä veriarvoille. Lisää nestettä ja lääkettä.

Nyt Dorista alkoi huomata sen, että se on kipeä. Kotona se oli erittäin väsynyt, ruoka ei maistunut ja se ei innostunut mistään.

Tiistaina (8.7.) jälleen verenluovutukseen seuraavin tuloksin: ALT 1056, ALP 892, ALB lukematon ja TBIL 263. ALP:n nousu oli kuulemma huolestuttavaa. Maksa ultrattiin uudelleen, mutta edelleenkään ei mitään selittäviä löydöksiä. Antibioottikuuria jatkettiin, lisäksi otettiin mukaan sappilääke. Perjantaille varattiin uusi aika, mikäli ALP jatkaa nousuaan ei mitään ole enää tehtävissä.

Keskiviikkona 9.7. Dori piristyi huomattavasti! Se jopa kerjäsi ruokaa keittiössä. Tämähän ei voi olla huono merkki?
Perjantaina (11.7.) klinikalle. Haikein mielin. Tulokset olivat seuraavanlaiset: ALT 877, ALP, 775, ALB lukematon, TBIL 207. JESS! Suunta on oikea! Arvot olivat kuin olivatkin lähteneet laskuun. Siispä saimme pitää Dorin vielä luonamme ja palata kotiin. Ainakin toistaikseksi. Lääkitys pysyi ennallaan.

Maanantaina 21.7. verikokeitten tulokset: ALT 1157, ALP 702, ALB 26, TBIL 76. Vaikka ALT olikin kipunut taas reilusti yli tuhanteen oli jopa eläinkääkäri helpottuneen oloinen siitä, että ALP on laskenut ja ensimmäistä kertaa saatiin ALB:kin tulos! Myös bilirubiini (TBIL) oli laskenut huomattavasti. Tämän huomasi myös silmien ja limakalvojen keltaisuuden vähenemisenä. Lääkitys pysyi edelleen ennallaan ja seuraavan kerran verikokeisiin mennään 4.8.

Dori on ollut koko ajan maksan toimintaa tukevalla ruokavaliolla, RC:n Hepatic ruualla.

Elämää eletään päivä kerrallaan. Elämän jatkoajalla. Toivotaan, että elämä tekee vielä sen ratkaisevan maalin.



1 kommentti: